Performanssi muutti jälleen kertaheitolla visioitani teoksesta. Tällä kertaa liikuttiin (käytän termiä väljästi, koska varsinaista liikettä performanssissa oli niin huikeasti) jossain elämän ja kuoleman välisessä limbossa. Ruumiistaan irtautuneiden sielujen huudot kaikuvat ilmassa.
Toiminta on vaistonvaraista,
vain ripaus tietoisuutta on jäljellä.
Zombiemainen tila, mutta perustunteet ovat jäljellä.
Muisto entisestä elämästä ohjaa liikkeitä.
Näkö ei ole olennaista, ääni hallitsee tunnetiloja.
Kerroksia. Haurautta ja kylmää.
Loppu lähellä. Painajainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti